Törmäsin jokin aika sitten internetissä ilmoitukseen, jossa suomalainen asiantuntijayritys etsi viestintäapua. Tekstissä tokaistiin ykskantaan, ettei ”mikään parin hengen toimisto” tule kyseeseen, koska yrityksellä on satoja työntekijöitä. Jäin hieman ihmettelemään moista ajatusta.
Viime vuosina viestintäalan osaajat ovat verkostoituneet vauhdikkaasti. Moni yksinyrittäjä on luonut tiiviin tiimin, jossa toimeksiantoja jaetaan ristiin rastiin. Jokaisen etu on, että töitä riittää. Asiakkaalle yrittäjät voivat näyttäytyä yhteistyökumppaneina, yhden yrityksen kautta tai yhteisen markkinointinimen alla. Tilaajaa ei yleensä kiinnosta, kuka ketäkin laskuttaa, kunhan homma tulee hoidettua.
Omaan verkostooni kuuluvat muun muassa kuvittaja, graafikko, valokuvaaja, kääntäjä, yritysvastuuasiantuntija ja sisältöstrategi. Puhelimesta löytyvät myös parin toimittajan sekä somesuunnittelijan numerot. Suurten toimeksiantojen varalta apukäsien on oltava valmiina. Varasuunnitelmaa (ja -tekijää) puolestaan tarvitaan sairastumisen tai muun yllättävän esteen varalle.
Yhden hengen yritykseltäni työtä ovat ostaneet kansainvälinen elintarvikekonserni, julkisoikeudellinen laitos ja työnantajajärjestö, vain joitain mainitakseni. Alihankkijana olen osallistunut esimerkiksi suuren kodintuotevalmistajan, kansainvälisesti tunnetun säätiön ja erään ministeriön toimeksiantoihin. Kun tilaaja luottaa tekijään, hankinnat eivät kaadu palveluntarjoajan henkilöstömäärään.
Parhaimmillaan pieni toimisto on joustava, tehokas ja taloudellinen. Aikaa ja rahaa ei kulu projektien perustamiseen ja tehtävien jakamiseen, vaan hommiin tartutaan heti, kun niitä on tarjolla. Urakkaluonteiset toimeksiannot kannustavat työskentelemään ripeästi. Yrittäjä, joka haluaa pitää kiinni maineestaan, sitoutuu tekemiseensä ja pyrkii palvelemaan jokaista asiakastaan hyvin.
